Näinkin pitkään (kolmisen viikkoa siitä kun päivästä päätettiin) kesti ennen kuin näin ensimmäisen etukäteispainajaisen tulevista häistämme. En ole juurikaan katsellut painajaisia tosielämän tapahtumista jälkeenpäin, eli mitkään järkyttävätkään tapahtumat eivät liiemmin ole jälkeenpäin tulleet uniini. Sen sijaan tapanani on aina ollut etukäteen katsella painajaisia tulevista tapahtumista, ulkomaanmatkoista, ylioppilaskirjoituksista yms. Unissani käyn läpi laajan kirjon eri skenaarioita, joissa asiat eivät mene niin kuin on suunniteltu. Tässä siis ensimmäinen osa häähuoliunia tai miksi niitä nyt sitten kutsuisikaan. Aloitin numeroinnin heti sillä tiedän, että niitä tulee vielä lisää.

Olin kirkon sakastissa, joka sijaitsi kirkkosalin sivulla. Vieraat kirkossa lauloivat väärää laulua. Harmittelin sitä, mutta ajattelin sitten ettei se saa menoa haitata. Seuraavaksi näin äitini istumassa lähellä sakastin ovea pöydän ääressä askartelemassa, vieläpä arkivaatteet päällään. Tätäkin ihmettelin, että miksi tähän oltiin tultu.