Olin unessani jälleen Maltalla ja lähdössä kotia kohti. Kuljin hotellimme ohi ja se oli jostain syystä autiona. Muutaman kadunkulman jälkeen törmäsin katujengiin, jonka yksi jäsen alkoi tehdä itseään tykö. Yritin välttellä koko porukkaa, mutta tämä yksi tuli luo väkisin. Hieman pelkäsin, että hänellä on pahat mielessä, mutta samalla ajattelin, ettei yksinäinen naisihminen voi olla hänelle uhka. Tilanne laukesi kun annoin hänelle päälläni olleen kiekkoleijonien pelipaidan. Hän antoi päältään likaisen ja haisevan ja Africa-paidan. En kehdannut olla pukematta sitä päälleni. Tilanne oli ohi ja seuraavassa kadunkulmassa menin sisään vaatekauppaan ostamaan uutta paitaa itselleni. Ja kuten yleensä vaateostoksilla tahtoo käydä, niin kävelin liikkeestä ulos mukanani uusi paita, farkkuhame ja farkkutakki. Aloitin matkani kohti lentokenttää. Matkalla katselin takseja ja totesin, että niille oli määrätty yhtenäinen tummansininen väri. Ajattelin miten hienoa se on turistin kannalta, että Maltan bussit ovat kelta-oransseja ja taksit sinisiä, niin ne on helppo erottaa "oikeiksi" ja näin välttyä pimeiltä kyydeiltä.

Toisessa pätkässä Laura-serkku valitsi itselleen hääpukua. Hän kokeili joitain kaapistani löytyneitä repuja ihan vaan kokeillakseen mallia.