Valmistauduin omiin häihini. Kaasoni Ellu silitti hääpukuani ja minä oioin huntua. Sovittelin ympärilleni rautakehikkoa, joka toimi korsettina. Herättyäni totesin, etten tiedä kuka sulhaseni oli. Olin niin keskittynyt kehikon asetteluun ja hunnun oikomiseen, etten sillä hetkellä ajatellut tulevaa miestäni.

Toisessa pätkässä kävelimme Ellun ja Susan kanssa hiekkatietä pitkin. Olimme menossa hakemaan lääkeannoksiamme jostain isosta laitoksesta. Olimme saaneet jotain säteilyä ja meidän piti hakea siihen lääkettä. Päästyämme perille paikalla oli paljon väkeä samalla asialla, mutta jonotettuamme saimme oman annoksemme. Tunnelma unessa oli hurjasta asetelmasta huolimatta kepeä.

Kolmannessa pätkässä pomoni oli keksinyt, että täytyy mitata miten pitkä pätkä minkäkin väristä värikynää talosta löytyy. Ajatus vaikutti unessa aivan yhtä tyhmältä idealta kuin valveillakin, mutta silti aloitimme mittaamisen. Totesimme, että jos pomo keksii määrätä näin älyvapaita tehtäviä, niin sittenhän ne toteutetaan, viimeistä piirtoa myöten ja mukisematta. Viimeinen mitä muistan onkin, kun tihrustin onko mittaamani sininen väriliitu 5,3 vai 5,4cm pitkä.