Olin porukoitten parvekkeella. Istuskelimme isän kanssa keinussa ja juttelimme kaikenlaista. Hän oli ilman paitaa - kuten aina auringon paistaessa - ja muistan miten tunsin hänen tutun tuoksunsa. Juttu kääntyi äitienpäivään ja äitienpäiväkukkiin, jotka ovat meillä olleet perinteisesti parvekekukkia. En muista vuoropuhelustamme muuta kuin, että muistutin häntä, että viime äitienpäivän aikaan hän oli jo kuollut. Toisessa kohtaa kysyin tuleeko hän sitten katsomaan minua sairaalaan. Jotain ympäripyöreää hän vastasi, jota en osannut tulkita. Ehkä se oli varovaisen myönteinen vastaus, tai sitten neutraali "katsotaan sitten" -tyyliin.

Aamulla oli taas hyvä olo, kun oli saanut jutella isän kanssa.