Unessani olin veljeni kanssa äitini arkun äärellä hänen hautajaisissaan. Mun piti lukea kukkavihon muistoruno, mutta itkultani en pystynyt. Velikin nyyhki selkäni takana. Ajattelin vain, että kyllä ihmiset ymmärtävät, jos en pysty tekstiä lukemaan.
perjantai, 24. syyskuu 2010
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.