Kerrostaloalueen keskeltä löytyi vähän varastomyymälän tyylinen joulukauppa. Vanha pariskunta oli lopettamassa kauppaansa ja olivat laittaneet myyntiin koko varastonsa. Kiertelin kauppaa ja katselin kaikkia joulutavaroita. Päädyin ostamaan pari joulukalenteria, koska ne olivat niin erilaiset verrattuna markettien tusinatavaraan. Menin kassalle, jonka takana mies hääri liikutellen tiskillä olevia tavaroita. Kauppa oli täynnä ihmisiä, mutta muita ei juuri sillä hetkellä ollut kassalla. Ojensin kalentereita hänelle, mutta hän sanoi, että tässä on toisen asiakkaan ostokset kesken ja että hän lähti vielä katsomaan jotain ostettavaa. Odotin hetken. Nainenkin tuli kassan taakse ja sanoin hänelle, että voisiko hän ottaa näistä hinnan. Hän vain tomeran opettajamaisesti kielsi, ettei nyt niin tehdä kun toisella on ostokset kesken. Jäin odottamaan ja pariskuntakin ikään kuin jähmettyi paikoilleen tuijottivat tyhjyyteen. Aikani siinä seisoin, mutta sitten totesin, ettei tämä kauppa tarvitse mun rahoja. Sanoin suureen ääneen "Kii-TOS!" varmistaen, että turhautumiseni kuului äänestäni, jätin kalenterit tiskille ja poistuin.