Toissayöltä:

Sain postissa neuvolakortin. Se oli samanlainen punainen - siis tytön - kortti, jonka itsekin sain 70-luvulla. Sen kautta tajusin, että olen raskaana. Olin tiedosta hienoisesti iloinen, vaikka pääasiallisesti ohitin asian olankohautuksella. Sanoin vieressä olevalla äidilleni, että raskaus selittää sen miksi olen ollut pahoinvoiva ja itkuinen viime viikkoina. Jäin miettimään miten ihmeessä lääkärit, jotka ovat tutkineet sydäntäni, ovat saaneet selville että olen raskaana. Hetken päästä muistin, että no siksipä tietysti kun erään sydäntutkimuksen alkuvalmisteluihin kuuluu raskaustesti. Tutkimus kun tehdään kevyempänä versiona raskautuneille. Muistan hämärästi (ennen heräämistä) vielä ajatelleeni, että miksi neuvolakortti tuli jo nyt, vaikka olen vasta alkuraskaudessa ja miten he tiesivät että tulossa on tyttö. (neutraali uni)

Viime yöltä:

Kolmevuotias poikani oli otettu huostaan. Lähdin hädissäni häntä etsimään. Päädyin johonkin sosiaalikeskukseen, josta kyselin lisää tietoja. Sain vastaukseksi, että poikani oli viety Birgitan sairaalaan. Keskuksessa oli paljon tuttuja työntekijöitä, joihin olin törmännyt työharjottelujeni myötä. Ihmettelin miten he kaikki ovat päätyneet samaan paikaan töihin. Yksi heistä lähti saattamaan mua sairaalaalle sillä en osannut sinne itse. Päästyämme lähemmäs totesin sen olevan jonkinlainen nuorisolaitos, vaikka sairaalaksi kutsuttiinkin. Nuoret olivat ripustaneen lakanabannerin pääoven yläpuolelle ja olivat maalanneet siihen tekstin "Horojen hoitola". Menimme sisälle ja mukanani tullut nainen alkoi järjestellä kuulemistilaisuutta, jossa selvitettäisiin mun elämäntilannetta. Olin helpottunut sillä olin varma, että saatuaan selville elämäntilanteeni viranomaiset huomaisivat erehtyneensä ja antaisivat lapseni takaisin. Olin jopa hieman ylpeä siitä, että elämässäni ei ole mitään peiteltävää. He saisivat rauhassa tutkia aivan kaiken. (helpotus herätä)

Toisessa pätkässä olin mies ja olin naimissa kiinalaisen naisen kanssa. Olimme tilaipäisesti majoittuneena soluasuntoa muistuttavaan paikkaan. Koin epämääräistä, mutta voimakasta ahdistusta, josta yritin koko unen ajan päästä eroon. En onnistunut parantamaan oloani. Lopulta kerroin itkien vaimolleni, että mua ahdistaa ja hän sanoi huomanneensa sen. Pyysin että hän jatkossa toimisi, jos kerta huomaa minun ahdistukseni. Annoin vielä ohjeita miten toivoin hänen toimivan. (helpotus herätä)