Kaverini Satu asui ison tehdasalueen laidalla eräässä vanhassa tehdasrakennuksessa. Hänen vanhemmillaan oli iso urheiluvaatemyymälä tehdasalueen toisessa laidassa. Satu oli esittelemässä mulle myymälää ja kierroksen jälkeen Satu halusi viedä minut hänen luokseen. Hän sanoi, että oikaistaan maanalaisten käytävien kautta, sieltä pääsisi suoraan eikä tarvitsisi kiertää kaikkia rakennuksia. Ajatus oli mielestäni jännittävä ja mielenkiintoinen. Maanalaiset sokkelot ylittivät kaikki odotukseni. Kuljimme ja välillä ryömimme mutkaisia lämpöputkitunneleita pitkin. Välillä kuljimme jonkin tehtaan sosiaalitilojen läpi ja sitten taas tunneleita pitkin. Nautin kuin pieni lapsi. Ihmettelin Satulle ääneen miten hän muistaa kaikki mutkat ja ovet. Hän toteisi, että on kulkenut reitin elämänsä aikana niin moneen kertaan, että muistaa sen kyllä. Tehdasalueen toisella laidalla nousimme pitkät portaat ja tulimme takaisin maanpinnalle.