Unet ovat parin yön takaa.

Oli hääpäivä. Olin jossain kirkon takahuoneessa valmistautumassa vihkitilaisuuteen. Koristelut olivat kesken ja vihkipappimmekin toi tullessaan suurta tekoauringonkukkaa, jota voisimme käyttää koristeluun. Pukunikin oli tuunaamatta eikä se ollut edes päällä, vaikka tilaisuus oli juuri alkamassa. Etsiydyin vessaan ja pöntöllä istuessani pysähdyin ihmettelemään miten vähän jännitin. Joskus ensimmäinen koulupäivä uudessa koulussa on jännittänyt huomattavasti enemmän kuin nyt käsillä oleva vihkiminen. Olin asiasta ihmeissäni, vähän ylpeäkin koska olen niin kova jännittämään, mutta samalla mietin miten epänormaalia minulle on olla niin rauhallinen sellaisessa tilanteesa. Epäilin jopa, että nyt asiat eivät ole ihan kohdallaan, kun en kerta jännitä.

Toisessa pienessä unipätkässä olin parvekkeellani ja ihmetellen katselin miten vihreää luonto jo oli. Mietin missä välissä puihin on kerinnyt tulemaan noin isot hiirenkorvat, kun en ollut sellaiseen kiinnittänyt mitään huomiota.