Veljeni vaimo oli lapsineen vanhempieni luona. Olin siellä itsekin. He olivat tulleet sinne, koska veljeni oli lähtenyt teille tietymättömille täydessä tuubassa. Olimme kaikki kovasti huolissamme. Pian veljeni kuitenkin ilmestyi eteiseen, edelleen vahvasti humalassa. Hän yritti pysytellä pystyssä ja samalla kävi äitimme kanssa jotain sanaharkkaa. Äiti käänsi veljelleni selkänsä jolloin veljeni irvisti ja teki hyökkäävän liikkeen kohti äitiä. Ryntäsin väliin ja karjaisin niin vakuuttavasti kuin osasin: "Äitiä et lyö!". Etusormi pystyssä pidin aiheesta veljelleni pitkän papatuksen.