Olipa levoton yö! En aina tiennyt nukuinko vai olinko hereillä. Aamuyöstä havahduin siihen, että olin riisumassa yöpaitaani pois. Hämärästi muistan, että se liittyi jotenkin näkemääni uneen. Seuraavassa joitain pätkiä, joita muistan.

Olin exäni luona ja halattiin pitkään. Hän yritti kierrellen kaarrellen saada mua palaamaan. Ei pyytänyt sitä suoraan, mutta antoi niin ymmärtää. Mietin kuumeisesti miten kertoisin hänelle kauniisti, etten ole palaamassa, ettei mulla ole ihmisenä häntä vastaan mitään, mutta että meidän erilaisia elämäntyylejä ei enää uudestaan kannata alkaa sovitteleen yhteen.

Toisessa unipätkässä juttelin ala-asteen aikaisen opettajani kanssa.

Kolmannessa pätkässä olin entisen opiskelukaupunkini terveyskeskuksessa ja sen odotusaulan hyllystä käteeni sattui kansio. Siinä oli koottuna valokuvia opintoryhmämme vierailureissulta jonnekin korpeen. Katselin kuvia pitkään ja muistelin hienoa retkeämme. Muistelin kuvissa olevia ihmisiä, olipa joukossa joku jota en tunnistanut. (Valemuistoa kaikki muu paitsi se, että olen tosiaan opiskellut tuossa kaupungissa, niiden ihmisten kanssa joita kuvissa oli. Kyseistä retkeä emme ole koskaan tehneet, mutta sujuvasti sitä muistelin.)

Vielä muistan unessani katselleeni ulos ikkunasta. Lunta oli satanut viitisen senttiä. Totesin että talvirenkaat on nyt syytä vaihtaa. (Todellisuudessa täällä ei ole lumesta tietoakaan.)