Viime yön unessa vanhempani ottivat asumuseron. Tai lähinnä isä, kun ei suostunut tiskaamaan tai imuroimaan tai jotain muuta ihan yhtä turhanpäiväistä, päätti asua muualla. Asunto oli alkeellinen, kylmä ja pieni, mutta itsepäisenä isä piti kiinni siitä, että hän ei kotiin palaa. Olin surullinen lähinnä siksi, koska en näkisi isää enää. Olin loukkaantunut äidin puolesta isän lapselliselle temppuilulle ja siksi päässäni oli ajatus, että voi häntä tavata.