Puolituttu mies teki itseään kovasti tykö ja yritti tulla lähelle. Minua tämä häiritsi sillä tuon kaltaista koskettelua hyväksyn vain kumppaniltani. Ihmettelin etteikö hän tiedä, että olen varattu vai eikö hän vain kunnioita rajoja(ni). Harmittelin samalla, että ihan mukava kaveruus sai kovan kolauksen sillä lähentelyn jälkeen en voi suhtautua häneen enää samoin.

Toisessa pätkässä olin jossain tapahtumassa ja päätin lähteä sieltä kävellen kotiin. Matkalla ihmiset kehottivat hakeutumaan suojaan sillä voimakas myrsky oli tulossa. Taivaanranta olikin tumma ja ensimmäiset pisarat alkoivat tippua. Kiirehdin pois peltojen keskeltä kulkevalta tieltä ja päädyin hylättyyn vesipuistoon. Ajattelin ensin hakea suojaa sieltä, mutta arvelin sitten etteivät vesiliukujen muoviset rakenteet ole riittäviä suojia. Päähäni oli nimittäin iskostunut ajatus, että myrskyn mukana tulee taatusti myös tornadoja. Jatkoin matkaani sateen yltyessä kohti läheistä venerantaa. Siellä katselin suojapaikkaa ensin laiturin alta, mutta sitten huomasin viereisessä kallioseinässä syvennyksen, luolan. Kiiruhdin sinne ja totesin sen oivalliseksi suojapaikaksi. Syvennyksessä oli joitain veneilijöiden tavaroita, mutta mahduin sinne hyvin. Ajattelin vielä hakea muutamia lautoja syvennyksen suun peitoksi. Heräsin kun olin asettelemassa ensimmäistä lautaa.

(Kovin ovat uneni edelleen raskaita, vaikka stressipiikki on ohitettu... mikäköhän sen tekee?)