Päätin siskoni (minulla ei ole siskoa) kanssa paeta äitimme tyranniuden alta (äitini ei todellakaan ole tyranni). Olin keksinyt, että liiketunnistin, jolla äitimme seurasi meidän kulkua, ei hälyttänyt jos liikkui aivan hiljaa. Siskoni pääsi ensin portaikkoon. Kun olin livahtamassa itse, äitimme huomasi pakomme ja ryntäsi perään. Juoksimme minkä kerkesimme ja saimmekin hänet karistettua. Kiertelimme lähialueella miettien mitä tehdä. Kohtasimme isämme ja pyytelimme hartaasti, ettei hän ilmiantaisi meitä. Hänelle asia tuntui olevan aivan yhdentekevä. Jatkoimme matkaamme isoisämme luo, jossa kuulimme että äitimme oli kuollut paon seurauksena. Olin samaan aikaan sekä surullinen että helpottunut. Surullinen, että tekomme seurauksena isästämme oli tullut leski, mutta helpottunut, että tyrannius oli nyt lopullisesti ohi.