Olimme osastomme hallituksen kanssa osallistumassa isoon Suomen Punaisen Ristin kokoukseen. Majoituksenamme toimi vanha toiminnassa oleva sairaala. Pidin sairaalarakennuksesta kovin sillä siinä oli säilynyt sadan vuoden takainen tunnelma. Sitä ei oltu liikaa modernisoitu. Kiertelimme käytävillä kunnes sairaanhoitaja osoitti, että tässä on teidän paikkanne. Hän olisi laittanut meidät tavalliseen potilashuoneeseen potilaiden kanssa. Vastustimme ajatusta. Mietinkin miten on mahdollista, ettei tällaiseen ole järjestetty kunnon majoitusta vaan kokousvieraat täytyy majoittaa toiminnassa olevan sairaalan tiloihin. Sairaanhoitaja mietti hetken ja osoitti meille sitten tyhjän potilashuoneen. Sisälle päästyämme totesimme, ettei siellä ole edes sänkyjä. Makuupaikkoinamme oli vain pitkiä puupenkkejä. Olimme kaikki asiasta hämillämme, mutta sovimme, että kyllä me yhden yön siellä nukumme, vaikka sitten puupenkeillä.