Kävelin joen tai pikemminkin ojan rantaa pitkin. Etsin sahanpurua. Satu oli nimittäin antanut minulle hyvän ohjeen: jos on paha mieli mene joelle ja heittele sahanpurua jokeen. Toimii kuulemma oikein hyvin. Löysinkin pikkuruisen keon. Pari kourallista siitä riitti heitettävää. Kuiva sahanpuru levisi isoksi pilveksi ilmaan, mutta teinpähän niin kuin neuvottiin. Viimeisessä kourallisessa oli enemmän hiekkaa kuin sahanpurua. Jatkoin matkaani eteenpäin ja yllättäen puskien takaa viereeni ilmestyi vaaleahiuksinen nuorimies. Hän sanoi, että tiesi odottaa minua sillä oli nähnyt ilmassa leijailevaa sahanpurua. Juttelimme niitä näitä. Hän kysyi mitä oikein tein joella. Vastasin rehellisesti, että olin heittelemässä sahanpuruja jokeen, koska minulla oli paha mieli. Kummastus käväisi hänen kasvoillaan, mutta hän ei sanonut mitään. Esittelin itseni ja hän sanoi olevansa Aamu. Ajattelin että onpa outo nimi miehelle.

Pian ympärillämme alkoi liikkua kaikenlaisia metsäneläimiä. Suurin osa tuttuja. Ihmettelin miten kesyjä ne ovat ja arvelinkin Aamun olevan jokin maahinen tai keiju tai jotain... Ojan rantapusikosta taapersi esiin ihmeellinen eläin, jota en tuntenut. Se näytti majavalta, mutta sen selästä kasvoi pitkiä ruskeita sulkia. Kysyin Aamulta mikä eläin tuo on. Hänkään ei sitä tuntenut. Vielä hetken katselin eläimiä, mutta sitten lähdin kauppaan ostamaan purukumia. Kaupassa oli pitkät jonot, mutta jäin kuitenkin jonottamaan.