Kyllä oli ahdistavat unet! Ahdistus tuntui pitkään vielä heräämisen jälkeenkin.

Mieheni oli päätynyt satunnaisen säännölliseksi piikittäjäksi, eli narkkariksi. Unessa vaadin häntä lopettamaan piikittämisen, mutta hän vastasi, että ei ihan vielä, että hän ei vielä voi lopettaa. Hän vetosi, että syöthän sinäkin särkylääkkeitä ja niitä kolmiolääkkeitä. Sanoin, että nimenomaan SYÖN, tablettina ja vain tarvittaessa, en piikitä suoneen enkä ota niita säännöllisesti. Löysin hänen välineensä, käärin ne pyyhkeeseen varoen jättämästä niihin omia sormenjälkiäni ja nakkasin ne laukkuuni ajatuksena viedä ne poliisille ja ilmiantaa hänet. Hän kyllä etsiskeli välineitään, mutta ei huomannut minun ottaneen niitä. Arvoin mielessäni, että kerronko etukäteen, että aion mennä poliisin puheille vai menekö vain. Ihan kuin hän olisi arvannut ajatukseni, hän mutisi että sulla on se ylivalta häneen, että voit ilmiantaa hänet. Tokaisin vain painokkaasti, että "Niin on!" Mielessäni ehdin jo ajatella mien noloa on, että olemme olleet naimisissa vain näin vähän aikaa ja nyt jo täytyy miettiä vakavasti jatkuuko liitto vai ei. Ahdisti valtavasti.

Heräsin välillä, kävin vessassa ja hetken katselin telkkuakin. Se ei kuitenkaan riittänyt sillä sama uni jatkui.

Aikaa oli kulunut ja mun ajatukset oli siirtyneet enemmän hoitoonohjauksen puolelle. Mietin että hänet on saatava jonnekin myllyhoitoon. Mielessäni jo kuvittelin niitä omaisistunoja, joita myllyhoitoon kuuluu. Mieheni oli tässä toisessa pätkässä edelleen vakaasti sitä mieltä, että hän jatkaa käyttöä, mutta oman ahdistukseni rinnalle oli tullut hieman hoitoonohjauksen tuomaa toivoa.