Ensimmäisessä pätkässä Rami uhkasi tatuoida molempiin käsivarsiinsa joitain käsittämättömiä merkkejä. Hän oli täynnä tekemisen uhoa. Paikalla olivat myös Ramin vanhemmat ja yhdessä heidän kanssaan yritin saada Ramia muuttamaan mielensä. Kyselimme moneen kertaan, että onko hän nyt ihan varma päätöksestään. Kuulemma oli. Viimein Rami vaati minua tatuoimaan oikean kätensä, koska ei vasemmalla kädellä pystynyt pitelemään tatuointineulaa. Tässä vaiheessa lähdin. Totesin vain lyhyesti, että minä en tatuoi mitään ja poistuin paikalta hänen äitinsä kanssa. En tiedä miten tarina päättyi.

Toisessa pätkässä olin jostain syystä ajautunut exäni ryyppykuskiksi. Valtavan ahdistuksen vallassa mietin miten ihmeessä olen päätynyt jälleen kerran tähän tilanteseen. En mukamas pystynyt lähtemään, koska olin hommaan lupautunut. Ahdistuneena ja itkien pyörin porukan mukana heitä kuskaten miettien koko ajan miten voisin luistaa tilanteesta. Tilanteen pelasti herääminen, josta kiittäminen Ramin yöllisiä muminoita.

Kolmannessa pätkässä olin pakenemassa mutavyöryä. Aluksi vain katselin kuin televisiosta miten maa ympäriltä lähti luisumaan alaspäin. Viimein tajusin hakea suojaa. Yritin murtautua autoon, jolla olisin ajanut turvaan, mutta en onnistunut. Muutaman tuntemattoman kanssa pohdimme tilannetta ja päätimme yrittää päästä metsäisemmälle alueelle turvaan mutavyöryiltä.