Olin sairaalassa ja vieressäni vartalo, joka oli sukupuolenkorjausleikkauksen välivaiheessa. Tälle naisruumille oltiin rakentamassa penistä. Ensimmäinen leikkaus oltiin tehty ja toista suunniteltiin. Mielenkiintoista oli, että tämä vieressäni oleva naisen ruumis oli omani. Katselin sitä vierestä, mutta kun siihen koskettiin tunsin sen itsessäni. Lääkärin kanssa keskustelin mitä seuraavaksi tapahtuisi. Olin leikkausasiasta vähän hämilläni enkä oikein osannut muistaa milloin olin tällaiseen ryhtynyt... Päätimme että seuraava leikkaus saa odottaa vielä hetken aikaa.

Vähän ajan päästä toinen lääkäri tuli huoneeseen. En ehtinyt nähdä häntä ennen kuin hän halasi minua selkäni takaa. Tunsin hänen partavetensä tuoksun voimakkaana. Hän puolestaan kyseli, koska olisin valmis leuan alueen leikkaukseen, jolla olisi tarkoitus tasoittaa epäsuhtaista leukapariani ja parantaa purentaani (tällä leikkauksella on todellisuuspohjaa, edellisellä ei). Keskustelun päätteeksi totesimme, ettei leukaleikkaukseenkaan ryhdyttäisi ihan vielä. Sen aika olisi sitten kun vaivani kävisivät ylivoimaisiksi. Sanoin että pärjään vielä näillä asetuksilla ja että ajattelen leikkauksen olevan niin iso juttu, että vaivani eivät vielä ole niin pahoja.