Minä uskon siihen! En ole tänä yönä nukkunut silmällistäkään. Menin sänkyyn mukavasti väsyneenä pian puolen yön jälkeen. ...puoli neljä nousin ylös pyörittyäni kyllästyksiin asti. Katselin äänityksiä. Söin. Hoidin parvekekukkani. Ja nyt istun tässä virkeänä kuin peipponen. Vasta noin tunnin jalkeillaolon jälkeen muistin vilkaista kalenteria, josko olisi täysikuun aika. Ja onhan se. Näin on käynyt elämässäni jokusen kerran, että vasta huonosti nukutun tai kokonaan valvotun yön jälkeen mieleeni pätkähtää, että olisikohan se täysikuu. Ja Bingo! Ensimmäiset selkeät muistikuvat ovat jostain teinivuosilta, kun yön pimeydessä keittiöön hiippaillessani törmään isääni, joka katselee ikkunasta hiljaista maantietä. Ihmettelemme yhdessä miksi ei nyt nukuta, kunnes toinen huomaa kalenterista katsoa, että täysikuuhan se meitä valvottaa. Aamulla täytyy soittaa isälle ja kysyä miten hän on yönsä nukkunut.