Unessani olin uudestaan PT-kurssini valmistujaisissa. Paikkana oli tällä kertaa jonkin koulun aula. Järjestelyt olivat alusta pitäen epämääräiset. Todistusten jako oli oli täysi katastrofi. Meidän kurssimme sai todistukset viimeisenä ja niitä jaettaessa huomattiin, ettei kaikille ollutkaan tulostettu todistusta. Tilanne pitkittyi ja pitkittyi. Osa muista vieraista alkoi jo lähteä kotiin ja viimein aulassa olimme vain me, jotka emme todistusta olleet saaneet. Jakajat pahoittelivat viivästystä, mutta mielestäni eivät riittävän aidosti. Kiukkusin, että mitä juhlallista on siinä, että saamme todistuksemme postissa sitten joskus kun saatte koneenne toimimaan. Kiukun ohella koin valtavaa haikeutta siitä, etten enää näkisi kurssikavereitani säännöllisesti. Kerroinkin eräälle haikeudentunteestani itkua pidätellen. Herätessä haikeuden tunne oli vielä voimakkaana päällä. Mietinkin heti kenelle kurssikavereistani soittaisin tai viestittelisin.