Tämän näkemisestä on viikko. Se osui kohtaan, joka pistää ajattelemaan, että se oli niin tarkoitettu kuin voi vain olla. Edellisenä päivänä olin kaivannut isää kovasti ja unessani sitten sainkin viettää aikaa hänen kanssaan.

Unessani olin isän kanssa matkalla Pohjois-Ranskassa. Eräänä päivänä olimme päättäneet, että menemme käymään Saksassa Bremenissä. Unessa Bremen oli Saksan etelärajan tuntumassa, eli ihan päinvastaisessa suunnassa kuin todellisuudessa. Olimme tulleet Bremeniin taksilla ja kävelimme pitkin katuja.

Isä bongasi kaupunkijunan ja ehdotti nähtävyyskierrosta. Pian selvisi, että viimeinen vuoro lähti juuri vähää aikaisemmin. Harmittelimme sitä hetken ja menimme sitten läheiseen kauppakeskukseen. Sinne meidät opasti paikallinen nainen. Oli myöhäinen ilta ja kaupat olivat menossa kiinni, mutta kiertelimme ikkunaostoksilla. Näimme kaupan, joka myi suomalaisia lehtiä ja kirjoja.

Kauppakeskuksesta lähdettyämme oli tullut jo pimeä ja päätimme lähteä takaisin Ranskaan. Paikalliselta mieheltä kysyin mikä on tämän aukion nimi missä olemme, jotta voisin tilata sinne taksin, mutta isä olikin ottanut taksin jo lennosta.

Ennen liikkeelle lähtöä selvitimme matkan hintaa. Isä tinkasi sitkeästi ja keskustelussa vilahtelivat Saksan ja Suomen markat ja eurot. Lopulta hinnaksi tuli 50€. Hinta oli todella edullinen sillä menomatka oli maksanut 150€.